Ihminen leikkii luontaisesti eniten ehkä lapsena. Leikki on lapselle luontainen tapa tutkia ympäröivää maailmaa, tutustua muihin ihmisiin ja omiin toimintatapoihin ja mieltymyksiin. Lapsen kehityksen myötä myös tavat leikkiä muuttuvat. Ihan pienenä leikkiminen on hyvin konkreettista esimerkiksi palikoiden avulla, kun taas lapsen kasvaessa myös leikki kehittyy, ja erilaiset roolileikit, kuten vaikka kotileikki, harjoittavat lapsia asettumaan erilaisiin rooleihin ja toimimaan yhdessä toistensa kanssa. Niin kutsutut sääntöleikit, kuten laulu- ja liikuntaleikit, opettavat sääntöjä ja rajojen hakemista luontevalla tavalla lapsille. Leikkimisellä on monia postiivisia vaikutuksia, kuten esimerkiksi ilon tuottaminen, itsevarmuuden kasvaminen ja ajattelun kehittyminen. Leikin myötä myös tunteet tulevat tutuiksi, ja opimme toimimaan sekä yksin että yhdessä. On ehkä stereotypia, että leikki kuuluisi vain lapsille, mutta mielestäni se ei ole näin. Mielikuvitus ja positiiviset kokemukset kuuluvat kaikille, ikään ja kokoon katsomatta. Vanhemmalla iällä leikkiminen voi olla erilaisia pelejä ja haasteita, ja ne opettavat sekä haastavat itseilmaisua, heittäytymistä ja sitä, ettei kaikki ole niin vakavaa. Aikuisena esimerkiksi lapsen kanssa leikkiminen voi myös herättää muistoja ja tunteita ja auttaa ymmärtämään lapsen kehitystä ja kasvua paremmin. Leikki vaatii vain hitusen heittäytymiskykyä ja mielikuvitusta, itse toiminta vie mukanaan jos siihen antaa vain mahdollisuuden.
Kommentit
Lähetä kommentti